Lauantaina 28.4.2012, klo 10- 16:30
Hopeasavilietteellä/pastalla "maalattuja" mansikanlehtiä.
Hopeasavi soveltuu erinomaisesti erilaisten hentojen muotojen ja yksityiskohtien kopioimiseen, joita ei voi esimerkiksi saavuttaa hiekkavalussa. Kurssin jälkeen moni olikin sitä mieltä, että juuri erilaisia lehtiä kopoimalla saatiin kaikkein näyttävimpiä töitä. Harmillisesti kevät on vasta aluillaan, joten lehtien saatavuus oli hiukan rajallista.
Pastaa on saatavilla 10g ja 20g purkeissa. Yläpuolella olevaan, aika isoonkin, mansikanlehteen meni alle puolet 10g purkista. Lietettä voi valmistaa myös itse liottamalla kuivuneita ylijäämäpaloja, mutta ylijäämä on aika minimaalista, ja jos harrastaminen on satunnaista, helpommalla pääsee ostamalla uuden purkin. Hopeasavi on materiaalina aika kallistakin, mutta kuluja voi säästää jakamalla purnukan vaikka ystävän kanssa, kun ensimmäistä kertaa lähtee kokeilemaan:)
Ohuita kerroksia lisätään pehmeällä pensselillä lehden pinnalle. Pastaa voi laimentaa muutamalla tipalla vettä oman mieltymyksen mukaisesti ja levittämisen helpottamiseksi. Jos korkki jää vahingossa puuhaillessa auki, lisätty ylimääräinen neste haihtuukin muutamissa minuuteissa, joten pastan tekstuuria tulee tarkkailtua:).
Hopeasaven täytyy antaa kuivua kerrosten välissä, liian kosteana liete lähteekin liikkeelle siveltimen mukana. Kerros on riittävän kuiva, kun liete muuttuu valkoiseksi, eikä siinä näy kiiltoa.
Kuivumista voi nopeuttaa hiustenkuivaajalla, sienikuivurissa, tai itsetekoisella kuivurilla kuten alempana tulevassa kuvassa, jossa on pahvilaatiikkoa käyttäen rakennettu kuivuri ja lämpölähteenä ihan tavallinen pieni huoneenlämmitin:) Lopullinen kuivaus onkin hyvä hoitaa kahdella jälkimmäisellä, jonka jälkeen työ on valmis polttoon.
Korkkisavi- tikkuja kuivumassa itse tehdyssä kuivurissa. Pahvilaatikko on sivulta auki, josta lämpo pääsee koko mitaltä sisään. Laatikon päälle on leikattu aukko, jossa on tiheää metalliverkkoa.
Korkkisavesta voidaan muotoilla mitä erilaisimpia muotoja, joiden päälle voi rakentaa, tai pursottaa hopeasaviruiskulla erilaisia filigraani- tyyppisiä kuvioita. Korkkisavi palaa uunissa pois, jolloin jäljelle jää vain kaunis hopeinen ontto "helmi". Tosin korkkisavi tarvitsee pitkän kuivumisjan, ja ideaalisti olisi valmisettu vähintään edellisenä iltana. Kuivalta tuntuva savi voi olla paksuimmissa aihioissa sisältä edelleen kostea, jolloin työ halkeaa uunissa:(. Useimmissa tapaksissa työt ovat onneksi korjattavissa, mutta mainitsemisen arvoista silti:).
Käsittelykuiva työ on esihiottu ja kuivumassa polttoa varten. Pienikin työ voi tuntua kuivalta, mutta ottaa yllättävänkin kauan kuivua kokonaan. Niin kauan kuin massa tuntuu kylmältä, se on edelleen märkä. Toinen helppo ja tarkka tarkisuskeino on laittaa työ peilin päälle, jos peiliin tulee huurua, työ on edelleen märkä.
Dimangit (cupic zirconia) olivat suosittuja kurssilaisten keskuudessa. Kuvassa 3mm ja 2millisiä zirconeita. Taitaapa molemmissa olla sama värikin, eli ruby. Zirconiat voi painaa hopeasaveen, ne kestävät uunipolttoa, sekä kultasepän oikeilla työvälineillä ei tarvitse jännittää hiomistakaan. Swarowskin kristallien ollessa suosittuja, mainittakoon, että ne soveltuvat oikein hyvin, mutta joissakin väreissä on ollut ongelmia, vaikka niiden pitäisi olla lämpökäsiteltyjä; palavat jopa väritömiksi, tai muuttavat sävyä. Eivatkä ne kestä hiomista jälkikäteen (kiven istutuksen ympäriltä).
Työt hiotaan ennen ja jälkeen polton. Suurin työ tehdään ennen polttoa saven ollessa vielä hiukan pehmeämpää jolloin hiontakin sujuu vauhdikkaammin. Myös esimerkiksi kirurginveitsellä voi poistella suurimmat reunat.
Opettajalla oli mukanaan hyvin suuri valikoima erilaisia miniatyyrimuotteja, leimoja ja tekstuurilevyjä. Vain taivas on kattona hopeasaveilussa:) Erilaisilla polymeeri- (esim. cernit tai fimo, kovetetaan uunissa), silikoni- tai uusiokäyttömuoveilla voidaan kopoida minkä tahansa haluamansa muodon/esineen koruksi tai koruaihioksi.
Opettajalla oli mukanaan myös erinomaiset varastot hopeasavimateriaaleja erilaissa muodoissa, viimeisimpiä uutuuksia myöten. Ei tarvinnut murehtia materiaalien riittämistä, ja kaikkea olisi voinut kokeilla:).
Kiitos tuhannesti Tainalle, ja kaikille innokkaille kurssilaisille!
Syksylle 2012 puuhaillaan toista kurssia:)
x x x
